Koska Pöljältä löytyy ammattikeraamikko, oli luontevaa tilata työpaja häneltä. Niinpä oppilaat reippailivat raikkaassa syysilmassa muutaman kilometrin päässä koululta sijaitsevaan Keramiikkastudio Jenni Linnoveen. Jennin ammattitaitoisessa ohjauksessa tutustuttiin saveen materiaalina ja opittiin valmistamaan savinen astiahuilu. Oppilaat pääsivät tutustumaan myös keramiikkauuniin ja saivat pohtia, kuinka kivikaudella saviesineet on poltettu - ja tosi hyviä ajatuksia asiasta tulikin.
Äänen saaminen soittimeen ei ole helppo tehtävä. Suurimpaan osaan soittimista se kuitenkin saatiin kokeilemalla ja yhteistyöllä. Soittimet jäivät vielä keramiikkastudiolle kuivumaan ja odottamaan polttoa.
 |
Ensin savesta pyöriteltiin kaksi saman kokoista palloa, joista nipisteltiin kupit.
Kupit liitettiin tiiviisti toisiinsa löysän savimassan avulla.
|
 |
Muodostuneeseen palloon tehtiin uloke suukappaleeksi. Sen jälkeen
tehtiin ääniaukko ja suukappaleeseen puhallusaukko. Periaate on
sama kuin kukkopillissä.
Äänen tekeminen ei ole helppoa: puhallusaukosta puhallettavan ilman on
osuttava ääniaukossa olevaan kielekkeeseen ja kierrettävä soittimen sisään
jäävässä tyhjässä tilassa. Soinnin onnistuminen vaati paljon kokeiluja,
mutta oli myös hyvin hauskaa ja jännittävää.
|
 |
Soittimen ääneen vaikuttaa sen koko: mitä suurempi tyhjä tila sisällä on,
sitä matalampi ääni. Osa soittimista soi hiljaa ja mystisesti kumisten, osa
hieman kovemmalla äänellä.
Poltto vaikuttaa sointiin, joten lopullisen soinnin kuulemme vasta polton
jälkeen. Sointi voi myös kadota poltossa. Toivotaan, ettei niin käy!
|
Kyllä se on niin, että kohta on Pöljän koululla kivikauden bändi koossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti