Kivisepän jalanjäljissä

Pamu jatkui 26.11. kivikauden arkeen tutustumisella. Aiemmassa työpajassaan saviastioita tehneet 6.-luokkalaiset tutustuivat kivilajeihin ja kiventyöstöön, tosin hieman nykyaikaistetuin menetelmin.

Työpajan vetäjiksi oli ilo saada innostuneita ja kokeneita osaajia Kuopion Kivikerholta. Aluksi käytiin lyhyesti läpi kivilajeihin, kiventyöstöön ja kivikautiseen kivenkäyttöön liittyviä perusasioita. Perehdymme asiaan lisää myöhemmin aihetta käsittelevällä luennolla, tällä kertaa tarkoituksena oli saada käytännön tuntumaa kiventyöstöön.

 

Kivikerholaisten tuomia esimerkkejä kivilajeista..
 



..ja mitä niistä taitavissa käsissä syntyykään. Huomaa kuuluisan Kiuruveden kirveen malliset riipukset keskellä!

Lyhyen alkuinformaation jälkeen oppilaat saivat ryhtyä itse kivisepiksi.

Käytössä olevan ajan rajallisuuden, välineiden ja turvallisuuskysymysten vuoksi työstettiin vain vuolukiveä, jota voi muotoilla sahaamalla, hiomalla ja puukolla vuolemalla. Kvartsin, piin ja muiden kovien kivilajien käsittely jätettiin pois, mutta oppilailla oli mahdollisuus tutustua näihin kivilajeihin ja niiden ominaisuuksiin.

Vuolukiven työstö aloitettiin sahaamalla halutun kokoiset palaset rautasahalla.

 

Hiontaa.

  

Vesihiontaa.

 

Tätä voisi käyttää vaikka verkonpainona.

 



Lähtökohta ja valmis käsityö: kivikirves.

  

Taidokas kivikirves.

Kynttilänjalka.

Upeita koruja.

 

Siimanpaino onkeen. Koukun valmistamisen haastetta ei kukaan ottanut vastaan.
Ehtiipä sen tehdä myöhemminkin, nyt kun on taidot opittu.

 

Sen sijaan karhunhammas syntyi kivestä, ja kuinka upea sellainen!

Työpajan jälkeen pölyinen porukka kokoontui vielä hetkeksi tuumimaan, millaista kiventyöstö oli. Ei kuulemma lainkaan vaikeaa, mutta ilmeisesti työn hitaus yllätti. Hienoja asioita parituntisten työpajojen aikana kuitenkin oppilaat saivat aikaan.

 

 

Mahdollisille kokeilijoille huomautus: vuolukiven työstö on pölyistä, mistä syystä siinä täytyy käyttää asianmukaista hengityssuojainta.