Metsästysaiheinen päivä Pöljän koululla

Siilinjärven riistanhoitoyhdistys ja paikallinen metsästysseura ovat jo useana vuonna järjestäneet Pöljän koululla keväisin riistanhoitoon liittyvän teemapäivän. 6.5.2013 järjestetty teemapäivä yhdistettiin pamu-hankkeeseen ottamalla aiheeksi sellaisiin vanhoihin ansatyyppeihin tutustumista, joiden valmistaminen on ollut mahdollista kivikaudellakin. Päivään osallistuivat silloiset esikoululaiset ja heidän kummioppilaansa, silloiset 4.-luokkalaiset. Näin tulevat ekaluokkalaiset tutustuivat tuleviin kummioppilaisiinsa yhteisen tekemisen merkeissä.

Tuo aurinkoinen toukokuinen maanantaiaamu oli mitä parhain ulkona puuhasteluun ja kaikkien mieli oli korkealla. Oppilaat jaettiin kahteen ryhmään, joista kumpikin vuorollaan kiersi riistanhoitoväen lähimetsään tekemän tehtäväradan ja toinen puoli rakensi museoamanuenssin ohjauksessa nopeita pienoismalleja vanhoista ansatyypeistä.

 

Oppilaita tehtäväradalla.

 

Pienoismallit tehtiin pienryhmissä, joista jokainen sai piirroskuvan ja lyhyen kirjoitetun kuvauksen jostain vanhasta ansasta. Materiaaleiksi ryhmät saivat kapalevyä, naruja, rautalankaa, liimaa ym. perustarvikkeita ja kehoituksen hyödyntää koulualueen maasta löytyviä luonnonmateriaaleja.

Lahto valmistumassa.

Kahan viimeistelyä.

Valmiita töitä esittelyä odottamassa: (vas.) käpälauta, kaha, lahto ja ansalanka. 

Liskun viimeistelyä.

Oppilaat olivat näppäriä, kekseliäitä, erittäin taitavia ja myös ymmärsivät ansojen toimintaperiaatteet nopeasti. Lopputuloksena oli kahdeksan upeaa ja selkeää ansamallia, joiden nimen, toimintaperiaatteen ja metsästettävän riistan ryhmät lopuksi vielä esittelivät toisilleen.

Valmiit ansat saivat kunniapaikan koulun aulan vitriineistä, joissa ne ovat edelleen nähtävissä. Valitettavasti kuva valmiista kahasta on hävinnyt, joten kuva lisätään tähän postaukseen myöhemmin.

 Hangas

Käpälälauta

Lahto

Lisku  

Takka 

Nakki

Ansalanka

 

 

Upeita - eikö vain!

 

Haastattelu- ja tutustumiskäyntejä Toivalassa

Toivalassa osa esitelmä- ja pienoismalliryhmistä kävi tutustumiskäynneillä aiheisiinsa liittyvissä kohteissa ja mahdollisuuksien mukaan tehtiin myös haastattelukäyntejä. Museoamanuenssi oli mukana joillakin käynneillä.

Toivalan vanhimmalla tilalla käynti maatalon pihapiiri -ryhmän kanssa

Saimme tilaisuuden vierailla 12.4. maatalon pihapiiriä rakentavan pienoismalliryhmän kanssa Toivalan karttoihin numerolla 1. merkityllä, kylän vanhimmaksi tiedetyllä tilalla. Edelleen maatilana toimivan tilan asukkaat esittelivät taloa ja sen historiaa mielellään. Tilan vanhaa isäntää haastattelemalla oppilaat saivat paljon tietoa omaa pienoismalliaan varten. Jo aiemmin pienoismalli oli päätetty tehdä käyttämällä tätä alueen vanhinta tilaa mallina siihen.

Tila on säilynyt saman suvun omistuksessa näihin päiviin saakka ja asukkaat ovat vaalineet sen historiaa mm. säilyttämällä huolellisesti tilaan liittyviä asiakirja-aineistoja. Tämän työryhmän oppilailla olikin tuona päivänä upea tilaisuus päästä tutkimaan satojakin vuosia vanhoja asiakirjoja. Hetki oli selvästi oppilaista vaikuttava ja asiakirjojen äärellä vietettiinkin pitkä tovi haastattelujen lomassa.

Ote lainhuudosta vuodelta 1854.

 

 

 

Savusaunaryhmän kanssa Haapamäen havaintotilalla

Kävimme 23.4. savusauna-pienoismalliryhmän kanssa Metsäkeskuksen omistamalla Haapamäen havaintotilalla. Paikalla oli Metsäkeskukselta henkilö esittelemässä tilalla olevaa vanhaa savusaunaa. Oppilaat valokuvasivat ja mittasivat saunaa pienoismallin mittasuhteita varten. Samalla tutustuttiin myös savupirttiin.

Maalaistalon tupa -ryhmän tutustuminen vanhaan Toivalan huvilaan

Maalaistalon tuvan sisäkuvaa rakentava pienoismalliryhmä vieraili 2.5. paikallisessa kodissa, joka on alunperin rakennettu huvilaksi. Toivala oli vielä 1800-luvun lopulla harvaan asuttua maaseutua, jonne kuopiolaiset varakkaammat perheet alkoivat rakentaa huviloita - 1925 alueella on ollut jo 57 huvilaa (lähde: Mäeltä ja rannalta. Ranta–Toivala–Uuhimäki kyläkirja. Aarni 32. Kuopion Isänmaallisen Seuran toimituksia 2010).

Talon omistaja kertoi talon historiasta ja esitteli talon alkuperäisen pohjapiirustuksen. Oppilaat tutustuivat tuvan sisäpintoihin ja mm. pönttöuuniin – jollaisen päättivät rakentaa myös pienoismalliinsa.

 

Kaski-esitelmäryhmän kanssa Haapamäen kaskimetsissä

3.5. oli vuorossa jälleen käynti Haapamäen havaintotilalla, tällä kertaa kaskenpoltosta esitelmää tekevän 6.-luokkalaisen ryhmän kanssa. Tutustuimme Metsäkeskuksen työntekijän opastuksella kaskikulttuurin merkkeihin maisemassa sekä savupirttiin ja oppilaat ottivat valokuvia esitelmäänsä varten. Lopuksi ryhmä haastatteli opasta etukäteen valmistelemillaan kysymyksillä.

 

 

 

 

 

Retki Kuopion museoon pienoismalliryhmän kanssa

Pamu-hankkeessa olevien 2.-luokkalaisten sekä heidän rinnakkaisluokkansa kanssa tehtiin retki Kuopion museoon 24.4.2013. Museolla tutustuimme esineisiin, joita eri aiheiden pienoismalleihin oli tarkoitus muotoilla. Museossa olevassa savutuvassa käytiin kaikkien oppilaiden kanssa läpi savutuvassa asumista ja erilaisia arkisia esineitä. Tämän jälkeen savutuparyhmät jäivät vielä tutkimaan, miltä savutuvan erilaiset pinnat näyttävät ja ottamaan mittoja savutuvan huonekaluista, esineistä ja mm. hirsien leveyksistä pienoismallejaan varten. Koulun museokäynti sattui sopivaan aikaan, sillä Siilinjärven museoiden Pöljän kotiseutumuseon museopiha oli vielä lumen peitossa, eikä "omaan" savutupaan ollut vielä pääsyä, mitä oli harmiteltu pitkin talvea ja kevättä hankkeen aikana usein. Tässä vaiheessa oli tärkeää, että oppilaat pääsivät aitoon ympäristöön näkemään esineet ja paikat oikeassa koossaan.

Siilinjärven kylien kulttuurikartat ja -kätköt - Toivalan kulttuurikartta

Toivalan 6.-luokkalaisten tekemät esitelmät on nyt koottu myös Google maps -karttapohjaan kulttuurikartaksi. Kartta löytyy täältä.

Esitelmä: Toivala liikennepaikkana

Toivala liikennepaikkana

Rautateiden tulo Toivalaan:

Rautateiden rakennus alkoi Toivalassa vuonna 1902. Rautateiden valmistuttua Toivalaan olivat tarpeelliset asemarakennukset jo valmistuneet. Asemarakennukset suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm. Asemarakennuksen nimeksi tuli Toivala. Erotukseksi Ranta-Toivalasta alettiin kylää kutsua Asema-Toivalaksi.

Vanha Toivalan-asema.

 

 

Kestikievarit:

Ensimmäiset kestikievarit perustettiin Suomeen noin 1600-luvun puolivälissä, ne olivat Pietari Brahen toteuttama uudistus. Kestikievarit perustettiin jotta pitkään matkustaneet saisivat yösijan, ruokaa sekä hoidetun hevosen.

Alun perin kestikievarit olivat majataloja mutta kruunun vuonna 1734 perustaman hollikyyditys järjestelmän jälkeen majataloja alettiin yleisesti kutsua kestikievareiksi. Kelloniemessä ja Ranta-Toivalassa tiedetään olleen kestikievarit jo ennen vuotta 1783. Silloin vanha kulku-ura Ouluun valmistui maanteiksi. Kustaa Lappalainen ryhtyi kievarinpitäjäksi Jännevirralle nykyiseen Moniniemen taloon n.1880. Sitten hän lähestyi rautatien rakennustyömaa Vartialaa, ja liikemiehenä hän huomasi mahdollisuuden oivalliselle kievarin paikalle rautatien tuntumassa. Hän teki talokaupat Aaro ja Miina Kinnusen sekä Juho ja Aaro Vartiaisen kanssa vuonna 1890 ja sai kievarinoikeudet tälle Fredriksbergin talolle.

Monet matkustavaiset kulkivat omilla hevosillaan. Silloin kievarin talli tarjosi suojapaikan hevoselle omistajan mennessä junakyydillä Kuopioon. Kestikievarissa tuli olla myös Tallirakennus matkustajien hevosia varten. Matkalaisten palattua he saivat hoidetun ja ruokitun hevosensa kotimatkalle. Toki ihmisten piti maksaa hevosen hoidosta n.5-15 penniin. Kyyditys varahevosilla oli kalliimpaa kuin ajoon varatuilla hevosilla. Kyytimaksut olivat liki yhdenmukaisia koko maassa.

Matkustajalle piti olla tarvittaessa ruokaa ja kahvia sekä huone yöpymistä varten. Sinne tarjottiin aamukahvit, ruoat ja alkoholijuomat, jotka valmistettiin myös itse kotipoltolla.

Kestikievareissa pidettiin jatkuvaa tulta hellassa, jotta nälkäisille kievariin saapuneille matkustajille saataisiin mahdollisimman nopeasti syötävää. Kuskipukilla istui usein renkipoika tai talon oma poika. Monenlaista matkaajaa ehti käydä Toivalankin kievarissa.

Kun kievari lopetti toimintansa 1928.v vieraseteisen ulko-ovessa oli taulu, jossa

luki: ”Kievari Lopetettu”.

 

 

 

Tässä oli vanha Lappalan kestikievari.

 

Kävimme perjantaina 3.5.13 haastattelemassa Lappalan omistajaa:

Milloin tämä Lappalan tila on perustettu?

-          Luultavasti 1700-luvun lopussa mutta, jos Lappalassa on asuttu jo ennen Kinnusen sukua, niin en tiedä.

 

Milloin tämä tila on toiminut kestikievarina?

-          1890-1928

Oletko syntynyt tälle tilalle?

-          Olen, olin 3-vuotias kun kievari lopetettiin

 

Mitä muuta tiedätte tästä kestikievarista?

- Ukki (Kustaa Lappalainen) laajensi kolme isoa kamaria, joissa hienoväki olivat yötä. Talonpojat yöpyivät tuvassa. Hienoille ihmisille tarjoiltiin ruoka kamariin.

Esitelmä: I maailmansota Toivalassa

I maailmansota Toivalassa

 

 

I maailmansota oli 1914-1918, ja se vaati miljoonia kuolonuhreja. Siinä kaatui arviolta 9,7 miljoonaa sotilasta ja n. 6,8 miljoonaa siviiliä.

Ensimmäisessä maailmansodassa oli alun perin kyse Itävalta-Unkarin ja Serbian paikallisesta kriisistä.

Ensimmäisen maailmansodan ajoneuvoja oli esimerkiksi tankki, eli panssarivaunu, joka tehtiin tuhoamaan isoja koneita ja suuria määriä vihollisjoukkoja. Ne olivat hyviä myös siksi, koska  ne olivat kestäviä, eikä tavalliset jalkamiehet saaneet niitä helposti rikki.

Aseina I maailmansodassa käytettiin mm. konekivääreitä, jotka ovat kivääripatruunoita ampuva sarjatuliase jalkamiehille. Myös konepistooleita, jotka ovat kevyempiä, eikä niin tehokkaita kuin konekiväärit, olivat I maailmansodan aseita.

Myös taistelukaasut ja kranaatinheittimet, sekä sukellusveneet ja lentokoneet kuuluivat sodan aseisiin.

Kranaatinheittimet olivat jalkaväen raskas tulitukiase, jolla ammutaan yleensä epäsuoraa tulta. Taistelukaasuilla, kuten savukranaateilla, pyrittiin hämäämään vastustajia ja estämään heidän näkökentän.

Sukellusveneillä liikuttiin vedessä ja lentokoneilla käytiin ilmataisteluja.

 

Ensimmäisen maailmansodan vaikutus Toivalassa

 

Juoksuhaudat olivat erittäin yleisiä ensimmäisessä maailmansodassa, koska lähes kaikki hyökkäysyritykset epäonnistuivat, eikä kumpikaan osapuoli kyennyt etenemään. Tämän seurauksena osapuolet kaivoivat suojakseen juoksuhautoja, jossa sotilaat elivät, asuivat ja taistelivat.

 

Itkolan talon länsi- ja luoteispuolella sijaitsevan Hanhimäen rinteillä on kahdella eri korkeudella juoksuhautakaivantoja. Alempi kaivanto on Itkolantien tasalla, osaksi tien alle jääneenä ja sen vieressä. Polveileva juoksuhauta on useita kymmeniä metriä pitkä. Ylempi kaivanto on mäen tasanteella, osin kallioon louhittuna. Sen pituus on muutamia kymmeniä metrejä.

 

Hanhimäen metsässä sijaitsevat juoksuhaudat ja poterot. Potero oli yhden sotilaan kaivama pieni kuoppa.

Juoksuhautoja löytyy mm. myös Toivalan taajaman alueelta ja Suininlahdentien varresta.

 

http://kulttuuriymparisto.nba.fi                             

www.kansanarkisto.fi/kanssota

 

 

Teksti ja kartta: Toivalan koulun 6A-luokan oppilaat

Esitelmä: Johan August Sandels

Johan August Sandels

 

Johan August Sandels syntyi 31. elokuuta vuonna 1764 Tukholmassa, Ruotsissa.  Ja Sandels kuoli 22. tammikuuta 1831 Tukholmassa. Sandels oli ruotsalainen sotamarsalkka ja kreivi, sekä valtion hoitaja Norjassa. Sandels oli myös taidokkain sotilas Suomen sodassa. Sandels soti Venäjää vastaan vuosina 1788-1790, jonka jälkeen hänet ylennettiin Everstiksi. Sandels osallistui myös Saksan sotaan vuonna 1813 ja Norjan sotaan vuonna 1843. Sandels joutui väistymään ylivoiman tieltä ja hän puolustautui Toivalassa yli kolme kuukautta, voitti venäläiset Koljonvinalla lokakuussa, perääntymismatkalla ja Sandels yhtyi pääarmeijaan.

Sandels myös toimi Savon jääkärirykmentin komentajana.

Kuuluisan Sandelsin hevosen nimi oli Bijou.

Toivalan taistelua käytiin Suomen sodan aikana 18. kesäkuuta - 29. syyskuuta 1808 välisenä aikana Kuopion pohjoispuolella Toivalassa jonne eversti Johan August Sandelsin johtamat ruotsalaiset joukot olivat asettuneet puolustusasemiin Toivalansalmen pohjoisrannalle.

Suomen sodassa Eversti Sandels perusti Toivalaan asemapaikan ja puolustusasemia aina Jännevirralta Maaningalle saakka. Rintamasta tuli lähes 40 kilometrin mittainen ja sen vartioinnissa Sandels sai tarpeellista apua Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan talonpojilta, jotka olivat runsain joukoin lähteneet armeijan apujoukoiksi.

Toivalasta käsin suomalaiset vielä pariin otteeseen yrittivät vallata Kuopion takaisin. Sandelsin johtamat suomalaisten joukot yrittivät maihinnousua Kelloniemessä, Itkonniemessä ja Julkulassa. Mutta se ei onnitunut, koska venäläiset olivat varustaneet kuopion rannat tehokkaasti.

Venäläiset ahdistelivat Toivalassa olevia Sadelsin joukoja, joten toivalalaiset vetäytyivät Iisalmeen Koljonvirralle. 

Ja sodan päätyttyä Ruotsi menetti Suomen Venäjälle.

Toivalan taistelijoiden muistomerkki pystytettiin vuonna 1933 Kuopion maantien länsireunalle. Uusien tielinjausten vuoksi muistomerkki siirrettiin vuonna 1962 rautatien itäpuolelle ja vuonna 2009 nykyiselle paikalleen – Vuorelan Kunnonpaikan läheisyyteen.

 

 

 

 

Johan August Sandels
Sandelsin nimi näkyy Toivalassa ja Vuorelassa
nimittäin Vuorelassa on Sandelsintie.
Ja Siilinjärvellä on Sandels niminen hotelli.
Sandels on myös olutmerkki.

Pökösenmäen Torpassa.

Ilmeisesti Sandels asusteli tämän

Torpan läheisyydessä.

  

 

 

Sandelsin patsas on vuoden 1808 Toivalan sankarien muistolle.

 

 

Teksti ja kuvat: Toivalan koulun 6A:n oppilaat.

Esitelmä: Suomen sota Toivalassa

Suomen sota Toivalassa 

 

- Vuonna 1808-1809

-Ruotsi vs. Venäjä

-Venäjä ja Ranska sopivat Tilsitissä keskenään että Venäjä saa vallata Suomen.

-Näin Venäjä sai luvan hyökätä Suomeen ja alkoi Suomen sota.

-Suomen sodan paikat Toivalassa:

-Ranta-Toivalassa pökösenmäen lounaisrinteessä

-Savon jääkärit puolustivat parhaansa mukaan kuopiota ja Toivalaa

-Kuningas Kustaa antoi sodan alussa käskyn että armeijan  pitää vetäytyä pohjoiseen ja vasta keväällä aloitettava vastahyökkäykset

-Suomessa ruotusotaväkeä oli aseistettuna noin 20000 miestä, tosin heistä noin 7500 olivat Viaporin ja Svartholman linnoituksissa

 

ASEISTUS SUOMEN SODASSA

-Mustaruutipistooli

-Mustaruutitykki

-Kolminaulainen kanuuna

-Piilukkokivääri                                        

- Falkonetti

SANDELS

      

-Sandelsin tykkiasemalla on ollut kaksi tykkiä

-Sandels puolustautui noin viisi kuukautta huomattavan ylivoimaista vihollista vastaan

-Sandels itse taisteli Toivalassa, mutta myös Maaningalla käytiin yksi merkittävä taistelu, jolloin majuri Von Essenin ja kapteeni Söderhjelmin johtamat joukot paikallisilla talonpojilla vahvistettuina torjuivat venäläisten yrittämän saarrostus hyökkäyksen ja antoivat siten Sandelsin joukoille lisäaikaa torjua hyökkäystä Toivalan suunnalla

 

PÖKÖSENMÄEN TYKKIPATTERI

Kävimme perjantaina 3.5 Pökösenmäen tykkipatterilla. Nykyisin tykkipatteria on melko vaikea erottaa muusta maastosta. Tykki sijaitsee noin 3.5:den kilometrin päästä Toivalan keskustasta.

Paikalta on hyvä näkymä Kallavedelle ja tuohon aikaan tykillä oli mahdollista ampua jopa kolmen kilometrin päähän.

Tykit oltiin viety paikalle hevosvoimin ja työ oli varmasti rasittavaa.

Teksti ja kuvat: Toivalan koulun 6A:n oppilaat.

Esitelmä: Ruotupetäjä

Toivalan Ruotujakolaitos, Ruotupetäjä

 Ruotujakolaitoksen synty

Tarkoitus oli luoda yhtenäinen vakinaisen sotamiehenpidon järjestelmä koko valtakuntaan, mutta kukin maakunta sai päättää itsenäisesti siirtymisestä ruotujärjestelmään. Ruotsin läänit suostuivat ruodutukseen vuoteen 1688 mennessä. Suomessa ruotsalaiseen ylhäisaateliin kuuluva Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Carl von Falkenberg neuvotteli ruotujakolaitoksesta kaikkien Suomen läänien talonpoikien kanssa. Viipurin, Savonlinnan, Turun ja Porin, Hämeen ja Uudenmaan läänit liittyivät 1696 mennessä, Pohjanmaa vasta 1733. Ruotujakolaitoksen toimeenpanon jälkeen Suomessa ylläpidetty sotaväki käsitti vajaat 11 000 miestä.

        Ruotusotilas

Useimmat suureen pohjansotaan osallistuneet sotilaat olivat ruotusotilaita.

Joka kylä oli jaettu 2-4 talon ruotuihin, joiden piti yhdessä pestata sotamies ja antaa hänelle peltoa ja oma torppa. Rauhan aikana ruotusotilaat viljelevät torppaansa ja harjoittelevat joskus sotataitojaan, mutta sodan alkaessa heidät vietiin kaukaisille taistelukentille. Ruotusotilaiden varusteet eivät olleet parhaat mahdolliset pohjoisen kylmiin ja lumisiin oloihin.

       Ratsutilat

Ratsutilojen tuli vastaavasti hoitaa armeijalle ratsusotilas varusteineen ja hevosineen. Mikäli sotilas tai ratsu kuoli tai varusteita hävisi, oli ratsutilan korjattava asia.

 

        Upseerit ja reservi

Upseerit saivat entisiä kruunutiloja virkataloina asuttavakseen ja viljeltäväkseen.

Talo muodosti osan upseerin palkasta ja loput maksettiin niin että jotkut lähitalojen talonpojat maksoivat veronsa heille.

Samoihin joukko-osastoihin kuuluvat upseerit ja miehistö asuivat myös samalla seudulla ja kokoontuivat aika ajoin yhteisiin harjoituksiin.

Kustaa III:n aikana määrättiin että ruotujen ja ratsutilojen tuli ylläpitää varaväkeä vakinaisten sotilaiden lisäksi. Tämä noin 4000 miehen vahvuinen varaväki toimi ruotuarmeijan reservinä. Lisäksi Suomen itärajalle muodostettiin Savon prikaati-niminen kevyt joukko jonka ensimmäiseksi komentajaksi tuli Georg Mangus Sprengtporten ja perustettiin 1779 Haapaniemen sotakoulu upseerin kouluttamista varten Kustaa III:n sodassa 1788-1790 Suomen ruotujakoarmeijassa palveli jalkaväkeä 6702 miestä ja ratsuväessä 2250.

 

 Ruotupetäjä haastattelu

-         Oletko löytänyt mitään jäännöksiä ruotupetäjästä?

     Pentti Kolari: Hirveitä ei ole löytynyt.

 

-         Miten kauan olet asunut Toivalassa ?

     Pentti Kolari: Olen asunut Toivalassa 84v 9kk Kesällä tulee 85v

 

-         Minkälaista on ollut elää Toivalassa ?

     Pentti Kolari: Mukavaahan täällä on ollut asua, mutta raju muutos on kyllä tapahtunut 84 vuoden aikana.

 

-         Mitä sotilaat tekivät ruotupetäjän luona?

    Pentti Kolari: Ruotupetäjä oli yhden perheen asumis paikka sen juuren
    kuopassa oli talo. Miehet saattoivat käydä siellä ja heidät saatettiin
    palkata sotilaaksi.

 

-         Mikä ruotujakolaitos oli ?
     Pentti Kolari: Se oli maataloista  yhdistetty sotaryhmä.

 

 

Teksti ja kuva: Toivalan koulun 6A:n oppilaat.

 

Esitelmä: Kaskeaminen

Kaskeaminen 

Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelytekniikka, jota käytetään metsäisillä alueilla, mutta sen merkitys on nykyään hyvin pieni kehittyneempien maanviljelytekniikoiden korvattua sen. Kaskettaessa metsä hakataan ja sen jälkeen puut poltetaan, jolloin puuhun sitoutuneet ravinteet päätyvät maaperään hedelmällisen tuhkan muodossa ja tämä mahdollistaa maanviljelyn ilman lannoitteiden erillistä levittämistä.

Poltetun puuston ja kasviston tuhka auttaa lannoittamaan maaperää. Kaskeaminen vaatii viljelykiertoineen suuren maantieteellisen alueen, koska metsän palautuminen saattaa kestää vuosikymmeniä.

Eräs sivuvaikutus on eroosio. Alueen puusto muuttui voimakkaasti kaskeamisen seurauksena, ensimmäisenä alueen valtasivat nopeakasvuiset lehtipuut. Trooppisilla sademetsäalueilla, jossa maan humuskerros on ohut, uusiutuminen voi kestää vuosikymmeniä.


(Kaskikulttuuriin perehtyneen henkilön haastattelu Haapamäen havaintotilalla 3.5.2013)

Kaskeamisesta kysymyksiä:

 

1.   Oliko kaskeamisessa mukana eläimiä?

- Hevonen

 

2.   Kuoliko kukaan kaskeamisessa?
- Jos tuli pääsi irti

 

3.   Tuliko kaskenpoltossa jollekkin vammoja?

- Varmasti

                     

4.   Lähtikö savunhaju helposti vaatteista pois?
- Enpä usko.

 

5.   Oletko ollut mukana kaskenpoltossa?
- malliksi poltetussa, Kajaanissa

 

6.   Oliko kaskeamiseen osallistuvilla omia työnimiä?
- Kaskenkiertäjä,kyntömies,sadonleikkaajat

7.    Paloivatko joiltakin hiukset kaskenpolton aikana?

- kyllä luultavasti

 

8.   Saisimmeko nähdä kaskenpolton työvälineitä?

9.   Tahtoisitko asua savupirtissä?

- en

Tässä on yksi kaskeamiseen liittyvistä esineistä.

(Valokuva Haapamäen havaintotilalta, kuvassa risukarhi.)

 

 

Teksti ja kuva: Toivalan koulun 6A:n oppilaat.

Esitelmä: Kivikautinen asuinpaikka

Kivikautinen asuinpaikka

Viimeisin jääkausi päättyi 11 500 eaa. Kivikausi oli Suomessa 8600-1500 eaa. Kivikausi tarkoittaa aikaa jolloin aseet ja työkalut valmistettiin pääasiassa kivestä, luusta, puusta ja savesta sekä muista eläimistä ja kasveista saatavista materiaaleista. Silloin asumukset olivat kotia, jotka sijaitsivat yleensä järven rannalla tai metsien reunassa, eli paikoilla joissa olivat hyvät elinolosuhteet. 

Kotia oli erilaisia ja niitä myös rakennettiin eri tavoilla. Kodat rakennettiin osittain maan sisään, jotta lattia olisi tasainen. Siksi maahan on jäänyt painanteita, joiden avulla arkeologit ovat saaneet enemmän selville asutuksesta kivikaudella. 

Ruuat lämmitettiin kivikaudella kolmijalalla, joka pystytettiin nuotion yläpuolelle kolmen puun avulla. Puihin kiinnitettiin esim. pata, joka lämmitti ruuan. 

Kivikaudella Pohjois-Kallavesi ja Iso-Jälä muodostivat vesiyhteyden. Limalahti sijaitsee n. 9 km Siilinjärvestä etelään. Se on jaettu kahteen alueeseen: Limalahteen, jossa on ollut asutusta n. 6000 – 5500 vuotta sitten ja Limalahti Itään, jossa asutusta on ollut jo yli 10 000 vuotta sitten. Limalahti Itä on varhaismesoliittinen asuinpaikka. 

Tutustuimme tarkemmin Limalahti Itään, joka sijaitsee tarkalleen Haaparinteen länsipuolella, Kehvontien varressa. Kivikaudella se on ollut hyvä asuinpaikka, koska se on ollut aurinkoisella paikalla, veden ääressä. Nykyisin veden pinta on laskenut paljon alemmas. Siellä oli paljon kiviröykkiöitä, puita ja nykyisin se sijaitsee tien vieressä.   

Etelä-Siilinjärvellä muita esihistoriallisia kohteita ovat mm. Itkolantie, Saunalahti, Taipale, Metsäkoulu, Puntolahti ja Heikkiläinen. 

Kallaveden Saunalahden pohjukasta n. 140 metriä pohjoiseen olevalla kallionnyppylällä sijaitsee Saunalahden Lapinraunio, eli esihistoriallinen röykkiöhauta. Paikalta on löytynyt piinuolenkärki ja pala piitä sekä rautainen nuolenkärki. 

Itkolantien asuinpaikka sijaitsee Siilinjärven kirkosta noin 8.5 km etelään. Sieltä on löydetty ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautakaivantoja ja kivikautisia asuinpaikkoja. 

Taipale sijaitsee Kehvonlahden pohjukasta 0.4 km pohjoiseen. Sieltä on löytynyt mm. vasarakirveen puolikas.

 

Teksti ja kuvat: Toivalan 6A:n oppilaat.

Paikallishistoriaan liittyvät esitelmät 6.-luokan kanssa

Toivalan koulu 6A-luokka osallistui pamuun perinteisemmällä tavalla laatimalla pienryhmissä esitelmiä paikallishistoriaan liittyvistä aiheista. Yleisenä teemana oli historian merkit maisemassa, eli aiheiksi oli valittu sellaista historiaa, josta jääneitä jälkiä voimme edelleen nähdä maastossa ja maisemassa.

Työskentely aloitettiin 11.4.2013 museoamanuenssin pitämällä aloitusluennolla (sama, kuin muillekin pamu-luokille) ja opetuksella tiedonhakuun netistä. Lisäksi jaettiin ryhmät ja ryhmille aiheet. Museoamanuenssi ja luokan opettaja olivat miettinyt sopivia aiheita etukäteen ja ryhmät saivat valita mieleisensä. Aiheiksi valikoitui seuraavat:

1. Kivikautinen asuinpaikka
2. Kaskeaminen
3. Toivalan ruotupetäjä ja ruotuväkilaitos
4. Suomen sota Toivalassa
5. Johan August Sandels
6. I maailmansota Toivalassa
7. Toivala liikennepaikkana

Ryhmissä oli 3-4 oppilasta. Ryhmät etsivät museoamanuenssin avustuksella tietoa aiheeseensa kirjallisuudesta. Internetistä hyödynnettiin mm. Museoviraston muinaisjäännösrekisteriä , Kuvakokoelmia ja Museot Onlinea, Helsingin yliopiston kansatieteen laitoksen Historiallinen maatalous -opetuspakettia, Kansan Arkiston 1918 Kansalaissodan kuvia -sivustoa, Kuopion Isänmaallinen Seura ry:n Kolmesti pystytetty - Toivalan taistelijoiden muistomerkin vaiheet -julkaisua.

Tiedonhaku oli suhteellisen vaativaa, mutta ryhmät onnistuivat siinä hyvin. Museoamanuenssi pyrki etsimään kirjallisuutta ja linkkilistoja etukäteen jokaiselle ryhmälle.

Osa ryhmistä teki aiheisiinsa liittyviä haastatteluja. Kaikki ryhmät tekivät toukokuussa retken aiheeseensa liittyvälle kohteelle ja valokuvasivat kohdetta.

Nauhatyöpajoja

Toivalan koululta oli toivottu hankkeeseen myös perinnekäsitöiden kokeilua. Toteutimme tämän järjestämällä erilaisia nauhatyöpajoja oppilaille. Oppilaat kokeilivat erilaisten perinteisten nauhojen, kuten pirta-, lauta- ja iskunauhan valmistamista.

Pirtanauhatyöpajoja saatiin vetämään Toivalan koulun lähellä sijaitsevan Ingmannin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen tekstiilialan opiskelija. Lisäksi pidettiin vielä 6-luokkalaisille kahden käsityötunnin pituinen nauhatyöpaja, jossa kokeiltiin mm. hankalampaa lautanauhaa ja tutustuttiin muihinkin nauhatekniikoihin. Tunnin alussa työpajan vetäjä kertoi lyhyesti nauhojen historiaa ja käyttötapoja.

 

 

 

 



 

Pirtatekniikkaa hyödynnettiin myöhemmin pienoismalleissa kutomalla maalaistalon sisätilaa esittävän pienoismalliin matto pirralla.