Toivalan pienoismalliprojekti

Takaisin pienoismalleihin! Aloitimme Toivalan koulun kakkosten ja vitosten kanssa pienoismallien rakentamisen huhtikuun alussa. Työskentely pyrittiin tekemään kuvaamataidon tuntien puitteissa, mutta pienoismallien vaatiman suuren työmäärän vuoksi välillä taidettiin lipsahtaa muidenkin oppituntien puolelle. Ohjaajina toimivat 2. ja 5. luokkien kaksi opettajaa sekä museoamanuenssi. Kaikkein haastavinta alusta saakka oli löytää tarpeeksi aikaa pienryhmien ohjaamiseen. Kaikki ryhmät halusivat luonnollisesti tehdä ja edetä pienoismalleissaan ja tarvitsivat ohjausta paitsi mallien suunnittelussa, myös myöhemmin eri asioiden ja esineiden käytännön toteuttamisessa. Kun aikaa pienoismallien tekoon oli viikottain vain muutama tunti, kävi helposti niin, ettei jokaista ryhmää voitu näillä henkilöresursseilla ohjata niin yksilöllisesti, kuin olisi ollut tarve. Välillä osa oppilaista turhautui, kun oman ryhmän pienoismalli ei edennyt toivottua tahtia. Kaikki oppilaat tuntuivat kuitenkin olevan projektista innoissaan ja tykkäävän tekemisestä. Ohjaajia taisi välillä hirvittää työmäärän paljous käytettävissä olevaan aikaan nähden, mutta kaikesta selvittiin kuitenkin kunnialla.

Jokainen ryhmä aloitti suunnittelemalla, mitä pienoismallissa on ja mitä siinä tapahtuu. Esimerkiksi kaskiviljely-pienoismallia rakentavan ryhmän tuli päättää, mitä kaskeamisen vaihetta pienoismalli kuvaa. Aiemmasta tiedonhausta mieleen palauteltiin myös erilaisia esineitä, joita pienoismalliin askarreltaisiin. Tutustuttiin mittasuhteisiin mm. piirtämällä esineitä ja ihmisiä paperille pienoismalleihin valitussa mittakaavassa (1:12, paitsi maalaistalon pihapiiriä kuvaavassa 1:120). Mittakaava oli kakkosluokkalaisille uusi asia, mutta he omaksuivat asian lopulta hienosti, kun saivat käyttöönsä taulukon, johon museoamanuenssi oli laittanut esineiden mittoja niiden oikeassa koossa ja pienoismallikokoon pienennettyinä. Ja silloin, kun jollekulle tuli ajatusvirhe mittakaavojen laskemisessa, saatiin hyvät naurut ja kokeiltiin uudelleen. :) Tutustumiskäynneillä asioista ja esineistä otettuja mittoja muutettiin mittakaavaan ja muisteltiin, mitä erilaiset materiaalit näyttivät ja tuntuivat.

Ryhmien saamia ohjeita.

 


Rakentamisen alussa jokainen ryhmä sai pienoismallilaatikkonsa palaset, jotka museoamanuenssi oli leikannut valmiiksi oikeaan kokoon. Pienoismallit valmistettiin "seinä kerrallaan", jolloin koko ryhmälle oli tekemistä eri osasten parissa. Osa oppilaista maalasi mallien taustoja, eli maisemia ja sisätilojen seiniä. Loput valmistivat esineitä. Huonekalujen ja rakennusten rakentamiseen käytettiin kapa- ja mainospahvilevyä, joka sitten pintakäsiteltiin maalaamalla (uunit rappaamalla paperimassalla). Ulkotilaa kuvaavien mallien sekä navetan pohjat muotoiltiin paperimassasta, joka kuivuttuaan maalattiin vesiväreillä. Esineet muotoiltiin askartelumassasta. Kaikenlaisia askartelu- ja luonnonmateriaaleja, joita vain keksittiin käyttää, hyödynnettiin.

 

 

Pienoismallien rakentamiseen kului arviolta 25 tuntia, pois lukien tutustumiskäynnit. Museoamanuenssin arvioitu pienoismalleihin kulunut työaika (sisältäen suunnittelun, taustatietojen ja -materiaalien tuottamisen, tutustumiskäynneillä mukana olemisen ja ohjaamisen) lähentelee 70 tuntia.

 

 

 

 

Rakentamisen vaiheista ja siihen liittyvistä seikoista ja sattumuksista voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta annetaan lopputuloksesta kertovien kuvien puhua puolestaan:





 

Kasken viertoa.

 

 

Maatilan pihapiiri.

Navettatöissä.

Maalaistalon pirtin asukkaita taitaa väsyttää.

 

Pyykkirannassa.

 

 

Savusaunassa.

Savutuvan elämää päivällä.

 

 

Tuulastaja.

Savutuvan yön asukkaat eivät olleet malttaneet mennä vielä kuvaushetkellä

nukkumaan, mutta olivat kuitenkin selvästi päivää rauhallisemmissa tunnelmissa.

 

 

Osa pienoismalleista ehti valmiimmiksi kuin toiset. Luokka jatkaa pienoismallien parissa puuhastelua omatoimisesti ja pienoismallit varmasti elävät omaa elämäänsä jatkossakin.